Sote-palveluiden tuotteistamisella kohti kustannustehokkaampaa, vaikuttavampaa ja suunnitelmallisempaa palveluiden järjestämistä
Hyvinvointialuetta on mahdotonta johtaa ja ohjata ilman ymmärrystä siitä, mitä palveluita alueella tuotetaan. Tämä on välttämätön ja ensimmäinen edellytys monelle seuraavalle askeleelle, jotka tarvitaan pitkällä matkalla kohti vaikuttavampaa ja kustannustehokkaampaa sotea. Kuitenkin, tuntemalla pelkät käynti-, asiakas-, potilas-, hoitopäivä-, palvelupäätöslukumäärät organisaatioyksiköittäin, näkymä palvelutuotantoon jää vajaaksi. Pelkät lukumäärät eivät myöskään kuvaa annettujen palvelujen laajaa kirjoa, ja perusluokitusten, kuten (ICD-10) diagnoosi- tai (ICPC-2) käyntisyykoodien mukainen tarkastelu hukkaa kokonaiskuvan liikoihin detaljeihin eivätkä perusluokittelut kuvaa annettuja palveluja siten, että niiden perusteella voitaisiin arvioida ja suunnitella järkevästi myös resurssien käyttöä.
Valtakunnallisesti vaadittava AURA-palveluluokittelu tai Virta-hankkeessa kehitetty organisaatioriippumaton palveluluokittelu hyvinvointialueille eivät myöskään riittävästi palvele toiminnan suunnittelua ja analysointia, koska ne karkeistavat koko terveydenhuollon palvelut muutamiin ryhmiin, jotka eivät sisällöllisesti avaa palvelukirjoa pääotsikkotasoa enempää. Kustannuksiltaan merkittävä erikoissairaanhoito jää näissä luokituksissa erityisen karkealle tasolle suhteessa toiminnan monimuotoisuuteen. Tarkempaakin tietoa tarvitaan kuin esimerkiksi se, kuinka paljon aikuisten somaattista erikoissairaanhoitoa on tuotettu.
Sote-palveluiden yksikkökustannusten laskeminen on kansallisesti asetettu tavoite. Ydinkysymys on, mikä on se yksikkö, jonka kustannuksia lasketaan ja vertaillaan? Joka tapauksessa kustannukset kannattaa laskea, kuten suunnitelma on ja osassa hyvinvointialueita kustannuslaskentaa tehdään jo potilas/asiakaskohtaisesti (KPP/KPA). Kansallisissa vertailuissa ja muissa käyttötapauksissa asiakkaiden, hoitopäivien, käyntien tai palvelupäätösten keskikustannukset eivät ole aina järkeviä vertailukohteita, sillä ne eivät ota huomioon suuriakin alueellisia eroja palvelujen tarpeessa, olosuhdemuuttujissa ja järjestämisessä.
On tärkeää kehittää parempia mittareita ja luokituksia, jotka auttavat paremmin ymmärtämään ja arvioimaan Sote-palvelujen tuottavuutta ja kustannustehokkuutta. Tämä mahdollistaa paremman suunnittelun ja resurssien kohdentamisen ja luo perustan tehokkaammalle ja vaikuttavammalle Sote-järjestelmälle tulevaisuudessa.
Herättivätkö nämä asiat kiinnostusta kuulla lisää olevista ratkaisuista? Tervetuloa kuulemaan lisää webinaariimme 11.4., jossa käsittelemme sote-toiminnan tuotteistusta ja luokitteluja!